En tiedä olenko minä muuttunut, vai olemmeko vain kasvaneet erillemme. Toki välitän edelleen P:stä, mutta en sillä tavalla kuin aiemmin. Aivan kuin olisimme yhdessä käyneet eromme läpi, emmekä enää tarvitsisi toisiamme. Se on hyvin kummallista. Eihän siitä ole edes pitkä aika kun olin valmis tekemään ihan mitä tahansa, jotta saisin jotakin vakavaa ja pysyvää P:n kanssa. En tosin tiedä, voiko sanoa ettei meillä olisi ollut mitään pysyvää. Olemmehan olleet jo yli kolme vuotta enemmän tai vähemmän yhdessä. On oikeasti pelottava huomata ettei enää rakasta toista. Välitän todella paljon ja pidän kyllä P:stä, mutta en missään nimessä sillä tavalla, että osaisin olla pari sen kanssa.

Olen jo pidemmän aikaan miettinyt, että rakastinko oikeastaan ikinä itse P:tä vai rakastinko pelkästään sitä huomiota, hyväksyntää ja arvostusta jota sain. Enhän ollut kotona tottunut sellaiseen kehumiseen ja jakamattomaan huomioon, ehkä ihastuinkin vain siihen. Annoin itseni kuvitella, että rakastaisin henkilö, enkä vain sitä mitä silät henkilöltä saan. P tuli juuri oikeaan aikaan elämääni.  Jos olisimme tavanneet vaikkakin vain kaksi kuukautta myöhemmin ei meistä olisi ikinä tullut mitään. P on ensimmäiseni, monessakin mielessä. Se on ajatus, joka tavallaan pelottaa. Se, että P on ensimmäiseni, helpottaa sen ajatuksen uskomista, että rakastin oikeastaan vain sitä kaikkea huomiota mitä sain.

Minun ei ikinä pitänyt kiintyä ensimmäiseeni. Ei koskaan pitänyt tarvita ketään toista ihmistä pysyäkseen kasassa. Varmuudella en voi sanoa, että tarvitsen P:tä, tämä voi olla sitäkin, etten osaa päästää irti. Meistä kumpikaan ei osaa päästää irti ja luovuttaa. Joku joskus sanoi minulle, että vaikka eroaisimmekin P:n kanssa, me silti vanhenemme yhdessä. Tulemme aina palaamaan yhteen. En tiedä onko se hyvä vai huono asia. Toki meidän välillämme on kipinöitä ja meidän on hyvä olla toistemme kanssa, mutta ei se riitä. Minun on esimerkiksi pakko tunnustaa, etten enää halua P:tä. On ihan kiva halailla, mutta ei muuta.

Joinakin päivinä olen aivan varma, etten jaksa tätä enää. Haluan vain lopettaa koko suhteen, tai suhteen irvikuvan, mennä eteenpäin. Siltikin jokin sanoo, että älä päästä irti. P on ihminen, joka tietää minusta valehtelematta enemmän kuin kukaan muu. Sitäpaitsi, minä haluan tarvita P:tä. Minä haluan olla huomion valokeilassa ja paistatella kehujen kohteena. Haluan rakastaa, mutten tiedä onko se mahdollista.